*

Morren toinen maailma kirjoituksia kirjoituksista

E-kirja on ei-kirja?

  • Oma kirjasto kullan kallis
    Oma kirjasto kullan kallis

Minun piti kirjoittaa alunperin vähän toisesta asiasta, mutta Juha Sainion mielensäpahoittaminen herättikin kirjoitushaluni ja myötätuntoni.

Olen joutunut useaan otteeseen pohtimaan suhdettani e-kirjaan. Niin lukijana kuin kirjakaupanmyyjänäkin. Ymmärrän sen hyvät puolet, mutta on pakko tunnustaa ettei e-kirja varmaan koskaan tule korvaamaan sydämessäni paperikirjaa, jota pidän Oikeana Kirjana.

E-kirjan hyviä puolia ovat ainakin tiiviys ja fonttikokojen muuttelu. Kodista ei tarvitse raivata tilaa kirjahyllyille, vaan siellä voi säilyttää vaikkapa valokuvia, posliiniesineitä, viinipulloja tai nauttia seinän askeettisesta tyhjyydestä. Tyhjyys ei kerää pölyäkään niin pahasti!

Lukulaitteessa saa kirjasinkokoa muutettua kätevästi. Ei tarvitse tihrustella tiiviin ja pienen pokkarifontin kanssa, vaan parilla napinpainalluksella saa vaikka kissankokoiset kirjaimet. Luultavasti vanhuksena arvostan tätä erityisen paljon.

Monet pitävät "kanna koko kirjastosi kämmenelläsi" -ideaa hyvänä ja kätevänä, mutta en ole niin vakuuttunut siitä. Kalliin lukulaitteen kanssa saa olla varovainen ettei se kolhiinnu laukun pohjalla, kastu uimarannalla tai saa naapurin juomia päällensä lentokoneessa. Oikea Kirja on taas lukukelpoinen lattialle putoamisen jälkeenkin. Ja kuten Sainiokin kysyy, miksi pitäisi voida raahata koko kirjastoa mukanaan? Päivittäisille bussimatkoille riitänee hyvin yksi kirja kerrallaan ja pidemmälle lomareissulle pakkaa sujuvasti kymmenenkin pokkaria matkalaukkuun suuremmitta tilanahtauksitta (oikei... joudun sen takia jättämään yhden kenkäparin kotiin, mutta pärjään ehkä kuudella muulla...).

E-kirjaa pidetään myös ekologisena ratkaisuna, mutta enpä tiedä. Ei kai se laitteiden valmistuskaan tyystin ekoa ole ja eikös tietokoneidenkin pitänyt vähentää paperinkulutusta - mutta kuinkas sitten kävikään?

Rakastan kirjojen, Oikeiden Kirjojen, luomaa tunnelmaa niin kirjastoissa, kirjakaupoissa kuin kodeissakin (omani mukaan lukien). Ne tuovat tiloihin lämpöä ja pehmeyttä. Konkreettista historian siipien havinaa. Kirjoja on kiva hiplata. Haluan kääntää sivuja, tuntea paperin sormieni välissä. Käsitellä haurasta kirjaa varoen, kulunutta pokkaria hiukan rennommin.

Jään pohtimaan, että olenko minäkin vain vanha romantisoiva jäärä, joka koittaa olla kehityksen jarruna? Ehkä. Saattaa minullakin silti joskus vielä olla lukulaite. Ehkä. Sitten kun olen vanha enkä näe lukea kulunutta painostani Tuulen viemää -teoksesta. Ehkä kuitenkin satsaan hyviin lukulaiseihin, jotka silloin vuonna 2070 ovat huipputekniset ja hienot.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Montako kirjaa olet lukenut lukulaitteella ?

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

En kokonaisia kirjoja, mutta artikkeleja kyllä. Töissä kyllä piti perehtyä lukulaitteiden ominaisuuksiin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ja unohdit kertoa esim, Galaxy Kindlen alleviivaus/niiden hake ja yleishaku -mahdollisuuksista. Tuovaurioituvuus ei ole mikään ongelma Galaxy -Tabilla, joka menee povitaskuun. IPAD vaatii jo laukun ...

https://fbcdn-sphotos-a.akamaihd.net/hphotos-ak-sn...

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Tarkoituksenani ei ollutkaan kiistää e-kirjojen hyviä puolia. Nostin esiin sen itselleni tärkeimmän - fonttikoon muuttamisen.
Kirjoja voi alleviivata ihan kynälläkin. Fonttikoon muuttaminen taas on haasteellisempaa.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Uskon, että printattu kirja pärjää digiversiolle paljon paremmin ja pitempään kuin päivittäinen printtisanomalehti. Luettelet tuossa hyviä syitä paperille painetun kirjan eduksi.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Sanomalehtiin varmaan digitaalisuus istuukin paremmin. Jutut ovat lyhyempiä, sanomalehtiä harvemmin kerätään hyllyyn ja halutaan lukea 20 vuoden päästä uudestaan (satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta).

Pohdinnassa on myös se, että miten luetaan tänään ostettua e-kirjaa 30 vuoden päästä, kun softat sun muut ovat jo muuttuneet sen kymmenen kertaa.
Ja entä jos lukulaite katoaa? "Näin kadotat kätevästi koko kirjastosi".

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Ainakin ns. oman kirjaston katoamisongelmaan on jo ajateltu hyviä ratkaisuja. Harvemmin missään digikirjakaupassa ostetaan yhtä kappaletta digikirjaa yhteen laitteeseen, vaan kirjasta ostetaan käyttölisenssi, josta tieto (tavallaan kuitti) tallennetaan palveluntarjoajan tietoihin. Tällöin kirja on ns. pilvessä odottamassa laiterikkoa. Jos tarvitse uuden version digikirjasta, käyt sen vain hakemassa uudella laitteella (joka on kytketty samaan käyttötiliin) ja matka jatkuu.

Esittämäsi formaattiongelma on yleinen kaikissa muissakin tapauksissa, jossa ostetaan jotain. Esim. lp-levysoittimia vielä myydään, mutta 50 vuoden päästä on edelleen hankalampaa saada isoisoisän levyjä soitettua. Nykyiset digitiedostoformaatit ovat myös esihistoriallisia silloin. Digikirjojen palveluntarjoaja toivottavasti päivittää mallistonsa, kun lukulaitteet muuttuvat. Toisaalta, nykyään sisällöt ovat vain lainassa eli vuokrattuja, joten isoisän digikirjaa ei kaiketi kuulukaan saada auki =).

Digitiedostojen formaatteihin kuitenkin jokainen voi vaikuttaa ostopäätöksillään. Ainakin ihan vähän. Jos ostaa applen suljettuja järjestelmiä käyttäviä laitteita, antaa myös hyväksynnän sille, että ostettuja tuotteita ei välttämättä voi käyttää millään muulla laitteella ikinä, tai käyttö on ainakin hyvin hankalaa. Kuitenkin ns. avoimia tiedostoformaatteja on e-kirjoillekin ehditty jo tehdä iso nippu. Yleensä nämä eivät sisällä ns. drm-toimintoa (sisällön kopiointia rajoittava mekanismi), joten luonnollisesti Amazonit ja Applet karttavat niitä.

D Ravén

Kirjathan varastoidaan pilveen tai ainakin tieto siitä mitkä kirjat olet ostanut, jolloin voit ladata ne milloin tahansa uudestaan mille tahansa lukulaitteelle johon käyttäjätilisi asennat. Toisin kuin jos kotonasi riehuisi tulipalo ja tuhoaisi kaikki hauraat paperikirjasi.

Tyypillisimmät e-kirja-formaatit ovat myös niin yksinkertaisia, että niiden avaaminen tuskin voisi tuottaa ongelmia 100 vuoden päästäkään, vaikka formaatit kehittyvätkin. Helpoimmillaan kun niitä voi lukea jopa yksinkertaisimmalla tekstieditorilla jos jaksaa sulkea silmänsä xml-tageilta.

Se tosin ei miellytä, että ostamaansa kirjaa (johon siis käytännössä ostetaan vain käyttöoikeus) ei voine yleisesti ottaen myydä eteenpäin, joten elektronisia antikvariaatteja ei juuri tultane näkemään.

Nähdäkseni e-kirjan yleistymisen myötä perinteisistä kirjoista tulee yhä enemmän luksus- ja keräilyesineitä e-kirjojen korvatessa eritoten pokkareiden edustaman kulutuskirjallisuuden.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Tiedän toki, että ostopaikkaan varastoidaan se tieto kirjan ostamisesta ym. Mutta kestääkö se tieto vuosikymmeniä? Tai laitteet, joille tiedostot ladataan?
Se jäänee nähtäväksi.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Hanna sanoi:
< Mutta kestääkö se tieto vuosikymmeniä? Tai laitteet, joille tiedostot ladataan?
< Se jäänee nähtäväksi.

Huoli on tietysti aiheellinen. Varsinkin kun suurin huoli on jo pitkään ollut, että mitä tietoja ihmisestä jää verkkoon, ja saako niitä sieltä ikinä pois.

Tietojen kestävyyteen on hyvinkin yksinkertainen ratkaisu: laitteiden heikko kestävyys. Aivan kuten kuuluisan hehkulampun tapauksessa. Tänään ostamasi lukulaite ei välttämättä kestä edes viittä tai kymmentä vuotta. Niiden kehityskin todennäköisesti on vielä niin huimaa, että vielä pitkän aikaa muutaman vuoden välein kannattaa joka tapauksessa ostaa uusi laite, (tarkkuus, värit, käyttöliittymät, ym. ominaisuudet). Laitteen vaihtuessa päivitetään myös tieto. Sama metodi koskee myös pilvessä leijuvia laitteita. Siellä tieto on vähintään kahdennettu laiterikkojen varalta. Todennäköisesti pelkästään Amazonin tuhansista palvelimista vikaantuu joka päivä kymmeniä, ja silti niiden tieto säilyy korvaavan palvelinlaitteiston käytettäväksi.

En tunne varsinaisesti lukulaitteita, mutta joissakin nykypuhelimissa on toiminto, jolla puhelimen omistaja pystyy sulkemaan puhelimen toiminnan etänä kotoa käsin, jos sen on unohtanut junaan tai se on esim. varastettu. Ei ole mitään syytä, miksi tulevat lukulaitteet eivät osaisi saman tempun myös.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Uskon, että ainakin kaunokirjallisuus pitää kutinsa paperisenakin. Tietokirjallisuutta en osta enää juuri lainkaan. Tietohan muuttuu koko ajan.

Mikään lukulaite ei kuitenkaan anna samaa mielihyvää, mitä saan lempiromskuni tuoksusta ja tunnusta. Itselleni on aina erittäin vaikeaa luopua paperikirjoista, vaikka tilan ahtaus välillä pakottaa laittamaan osan kirjoistani kiertoon.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Jaan juuri nuo samat tuntemukset :)

Tietokirjoissa näenkin e-kirjan potentiaalisuuden paremmin. Romaaneista ja runoteoksista harvemmin alleviivaillaan (en tosin itse tee tätä ikinä millekään kirjalle!) ja haetaan tietoa hakusanoilla. Nämä ominaisuudet ovat paremmin esillä e-kirjan kanssa, vaikka ei minusta kyllä yhtään kätevämmin. Muistiinpanotkin teen sujuvammin paperille.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Jokaisella on oma tapansa oppia. Opiskellessani ostan oppikirjan omakseni aina kun siihen on mahdollisuus.

Itse teen muistiinpanoni marginaaliin ja muualle kirjan sivuille. Itse en osaa käyttää vihkoa hyväkseni. Asiat tarttuvat päähäni paremmin, kun näen omat lisäykseni suoraan kirjan sivuilta.

Eihän tuollaisia kirjoja voi enää kierrättää. Toisaalta minulla on tallessa jopa lukion oppikirjoja.

Etenkin englannin kielioppia luen usein vieläkin enkä kadu lainkaan muistiinpanojani.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Lisäisin vielä, että tänä vuonna menee pukinkonttiin paperinen kirja, jonka koko sisältö on luettavissa ilmaiseksi netistä.

URL-osoitetta ei voi antaa lahjaksi, ja joskus paperi kertakaikkiaan toimii paremmin.

http://www.kyharitie.fi/

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Monia asioita on yksinkertaisesti mukavampi lueskella kirjan sivuilta. Kirjan parhaimpiin ominaisuuksiin kuuluu sen olemassaolon varmuus. Netistä jotkin tekstit poistuvat tai poistetaan ja niiden uudelleen etsiminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Toki usein on niin, että vaikka jotain netistä haluaisikin poistaa, ei siinä onnistu - mutta on myös päinvastaista. On mukava olla varma siitä, mistä jonkin tietyn tiedon löytää, kuin arvailla, että löytyyköhän se enää sieltä tietyltä sivustolta, onkohan koko sivustoa enää lainkaan olemassa.

Nykysuomen sanakirja on itselleni suurin aarre, mitä kirjana omistan. Samanlaista tietopankkia en ole netistä löytänyt. On myös helpompi tutkia jonkin sanan läheisiä muunnoksia, jotka saattavat antaa sanalle aivan täysin toisen merkityksen vaikka alkuperä olisi sama. Sellaisen tekeminen nettiin vaatii vähintään yhtä suurta työpanosta, kuin on noiden kirjojen tekeminen vaatinut, joten moista saadaan odotella. Sellaisesta toimivasta palvelusta maksaisin mielellään, kuuluu siihen sen verran iso työ, että harva sitä ilmaiseksi tekisi.

Käyttäjän Metsasissi kuva
Kirsi Rosengrén

Minä rakastan kirjoja!

Sen verran olen myöskin vanha romanttinen jäärä, että tunnen syvää vastenmielisyyttä e-kirjaa kohtaan, joka ei mun mielestä oikeastaan edes ole kirja. Typerä, hengetön höskä. Ilmoitin jo kaikille, että heitän roskiin jokaisen tabletin tms. joka tänne tulee, että kannattaa lähettää vain oikeita kirjoja jos ei halua lahjan päätyvän suorinta tietä roskikseen.

Mä en koske sormenpäällänikään siihen (><)

Eino Kiiski

Kirjat ovat koeteltu ja toimivaksi todettu informaationvälitysformaatti.

Fyysinen paperille painettu kirja on erottamaton osa kulttuuriamme, ja sana "Kirja" itsessään sisältää useimmille aikuisille paljon assosioituneita muistoja, tietoa, tarinoita ja tuntemuksia

E-kirjan ja fyysisen kirjan vertaaminen on hieman kuin vertaisi gramofonia ja mp3-tiedostoja keskenään. Tarina voi olla sama, mutta median formaatti antaa siitä saatavalle kokemukselle erilaisen sävyn. Fyysiseen paperikirjaan tottunut heijastaa omat aiemmat formaatin parissa saamansa kokemukset väistämättä myös uusiin lukemiinsa kirjoihin. Tästä johtuen he jotka ovat aiemmin elämässään viihtyneet paperisten kirjojen parissa tulevat varmasti niiden parissa viihtymään jatkossakin.

E-kirjojen paras puoli on mielestäni niiden voittamaton saavutettavuus. Lataa kännykkääsi kaikki suosikkikirjasi ja voit lukea niitä missä ja milloin vain, tätä on hankalaa paperisten "tiiliskivien" kanssa toteuttaa. Yksittäinen e-kirja on mielestäni rahallisesti arvottomampi, kuin vastaava teos fyysisessä muodossa, mutta silti silläkin on puolensa. E-kirjat eivät mene pilalle, jos niihin tekee hätäisiä muistiinpanoja, ja tietyn luvun tai lausahduksen etsiminen on äärimmäisen helppoa.

Ei kannata hyljeksiä uusia mediaformaatteja, vaan kannattaa tutustua niihin tarkemmin löytääkseen niidenkin hyvät puolet.

M N

E-kirja sinällään luo mahdollisuuksia sivun toiselle puolelle - eli kirjoittajille. Marginaaliteosten runsas tulva Internetissä on mitä parhainta kirjallisuuden demokratiaa, olkoonkin että matala julkaisukynnys tuo muassaan ajoittain laadullisiakin seuraamuksia.

Eräs lukulaite on kevyt ja mukava, mutta teksti tahtoo olla kovin pientä. Jos sen suurentaa, "kirjamaisuus" sivujen selaamisesta katoaa. Toisella apparatuksella luettavuus on hyvä, mutta raskas paino häiritsee vaakalukuhetkiä.

E-kirja voidaan julkaista ja päivittää tyystin eri tavoin kuin perinteinen. Se voi myös olla maksuton. Hiljan perehdyin erään kirjoittajan teksteihin, osa ilmaisia ja osa maksullisia. Tuskin olisin vailla e-kirjoja hänen teoksiinsa törmännyt, mutta vallan loistava löytö! (Marko Naumanen)

Moni historiallinen materiaali on saatavilla e-kirjana. Sekin osaltaan madaltaa myös luennan kynnystä, ja siten komplementoi perinteistä kirjaa. Helppous ja saatavuus voivat olla merkitsevässäkin asemassa e-kirjojen menekin edistämiseen.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa kirjailija Se-ja-se: Kootut Teokset. Tämähän on verrattoman helppoa järjestää e-kirjana, mutta edellyttää joltisenkin raahaamisen kirjakaupasta.

Suurin piirtein 1:20 (e-kirjat kontra perinteiset) lie lähinnä hankinnan totuuksia, näin itsetutkiskelullisesti.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tuossa eräs teksti, jonka tahtoisin lukea muulla alustalla kuin tämä pöytäkoneeni. Kuitenkin niin loistava teksti, että olen lukenut tuon suoraan näytöltä.

Valitettavasti minulla ei ole e-kirjaa, ja paperisena tuota ei saa, joten luen sen taas uudellaan näin työtuolilla istuen.

Oli alusta mikä hyvänsä, suosittelen kaikille!

http://www.aikakone.org/arkisto/karhu.htm

Kalevi Lystimäki

Osti pitkästä aikaa kirjan, oikein sen finlandiapalkitun uuni-kirjan.
Sitkeästi yritin lukea sitä mutta kirjan puuttuva käyttäjäystävällisyys ärsytti jatkuvasti.
Sen piteleminen oli hankalaa, lukeako istuen vai maaten, kuinka tukisi sitä , miten
viimeinen luettu sivu pysyy tallessa, pieni teksti jne. Kuinka järjestää hyvä, häikäisemätön
valaistus. Mutta kaikki tämä on vielä pientä - sen kestää.

Kirjailija kuvailee maisemaa - kaipasin videon pätkää tai kuvaa. Sitä ei voinut klikata esiin.
Kuvattiin uunin rakennetta - ei kuvia tai piirustusta. Kuvattiin ruotsalaisen urun rakennetta
ja urkujen mahtavaa sointia. Ei voinut klikata videota esiin eikä saanut kuulla urkujen
mahtavaa pauhua ja sointia puhumattakaan laulun kuulemisesta.
Kirjailijakin olisi voinut lukea ääneen edes yhden kappaleen. Siinä syventyisi kontakti lukijaan.

Koko ajan päätä pakotti välineen vanhakantaisuus, on pudottu täysin kehityksen kelkasta!
Taistelin kirjani kanssa moneen otteeseen mutta sitten antauduin. 1/3-osa jäi lukematta.

Ymmärrän kyllä että ihmiset kulkevat urassaan ja mitään totuttua ei saa muuttaa. Kirjan
vikoihin on niin kasvettu että niitä ei nähdä. Kuitenkin omalla kohdallani tuo oli se viimeinen
kirja jonka ostin - ei syntynyt ahaa-elämystä eikä flow-tilaa. Odottelen vain keväällä tulevaa
uutta iPad kolmosta huikeine näyttöineen ja sen koko maailmaa avaava ja avartavaa kykyä.

Kalevi

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Hui kuinka vaikealta saat kirjan lukemisen kuulostamaan! Ei kai se ihan oikeasti voi noin vaikeaa olla?

Minä luen istuen ja maaten, toisinaan seistenkin. Kirja sopii kaikkeen. Valoa pitää olla, laadulla ei niin väliä. Luettu sivu pysyy tallessa kirjanmerkin avulla tai taittamalla sivunkulmaa.

En itse todellakaan kaipaa mitään videokuvia tai äänitiedostoja. Minä "kuulen" ja "näen" ilmankin - siihen auttaa mielikuvitus, jota ei huipuinkaan kuva- tai äänitiedosto voi korvata. Kuulen niin merenkohinat, hellät kuiskaukset, pommin jysäykset kuin kauneimman viulun soitonkin.

En yksinkertaisesti koe kirjassa, paperikirjassa, mitään vikoja. Se on hyvin palvellut konsepti jo satoja vuosia!

Kalevi Lystimäki

Mielikuvitus vaatii jokinlaisen kehyksen - olisi mielenkiintoista nähdä kuva tai viedeonpätkä ja lukea sitten kirjailijan sanallinen kuvaus vaikkapa tuosta maisemasta. Olisi mukana vuodenaika, valo, hämy, sumu, syvyys, korkeuserot, äänet tms eli ne kaikki vivahteet jotka kirjailija sitten kokee omalla tavallaan. Siinä oppisi samalla näkemystä ja kokemusta tunnetasolla.
Uuneja olen itsekin joskus muurannut. Nyt ei pystynyt arvioimaan täysin uunin toimivuutta ja ennenkaikkea sitä, kuinka pitkällä kaveri on tuossa tuhansia vuosia vanhan ammatin taidoissa jonka huippuja ovat goottilaiset kirkot. Niistä lujuuslaskijat tietokoneineen ovat saaneet vasta noin puolet pysymään pystyssä laskennallisesti. Tuon ammattikunnan perinteet ja henki ovat aistittavissa vaikkapa vapaamuurareiden rituaaleissa. Erittäin vaativaa kolmiulotteista pohdintaa täysin aitona oli kyllä kerronnassa mukana.

Urut ovat kyllä akustisesti, soinnillisesti ja rakenteellisesti kiinnostava kohde. Samoin kirkon sisäkuori soinnillisena tilana jonka akustisten ominaisuuksien tulisi sopia yhteen urkujen kanssa. Monia ominaisuuksia pystyy kuvittelemaan kuten jälkikaiunta-ajan ja vaikkapa häiritsevät resonassi- ja heijastustaajuudet. Kuva ja soitettu musiikki antaisivat jälleen viitekehyksen syvälliselle ymmärrykselle. Paperikirja on vain puolisokea ja keskeneräinen sohaisu sinnepäin.
E-kirja antaa mahdollisuudet paljon enempään mutta uudenlainen kirjoittaminen vaatii tajunnan avartumista ja ilmaisun rajua monipuolistumista multimedian keinoin. E-kirjojen huiput kun ovat vielä ilmestymättä. Tämä haittaa vertailua paperikirjoihin joissa huiput on jo kirjoitettu.

Lukiossani oli suomenkielen naisopettaja joka eli täyttä virtuaalielämää lukemalla jatkuvasti tolkuttoman määrän
kirjoja. Hän eli elämänsä kuvaannollisesti toisten "housuissa" eikä muodostanut edes omaa perhettä.
Tunne-elämä sujui kirjojen välityksellä. Ovatko tunteet silloin aitoja? Olisiko parempi sittenkin tuntea läheisyyttä toiseen ihmiseen ja yhteisöön oikeasti eikä vain kirjojen välityksellä?
Kirjariippuvudessa taitaa olla samoja piirteitä kuin netti- ja peliriippuvuudessa mutta sitä ei tunnisteta. Voiko kirjariippuvuus viedä elämän sivuraiteelle - voisi ärsykkeeksi kysyä.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Tuosta kirjariippuvuudesta kirjoitan varmasti joskus! Sen verran hyvän kysymyksen lohkaisit :)

Vaikka muutoin en kyllä oikein jaa tuota viitekehystarvetta. Mielikuvitus on riittänyt oikein hyvin, vaikka en kaikkea kaikesta tiedäkään. Jos haluan kuvaa ja ääntä, katson elokuvan.

Raimo Nurmi

Yleensä lukunautinnon saamiseen esim. romaanista tarvitaan ns. mielikuvitusta. Jos se jo kouluaikana on tapettu tai myöhemmin elämässä menetetty esim. töllöttämisen seurauksena, on tilanne hankala.

Mielikuvitusta ei pysty ostamaan ja jonkin iPadin sivutuotteena hankittu urkumusiikki tai uuninpiirustukset ovat kitchiä tai Disneylandia.

Ahaa-elämykset ja flow-tilat ovat tähän kuulumattomia asioita eivätkä ne, sen paremmin kuin huikeat näytötkään maailmaa avaa tai avarra.

Avautuminen ja avartuminen syntyvät ihan muunlaisista asioista.

Valitettavasti.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Osa e - kirjoistani
http%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fphoto.php%3Ffbid%3D10150446743683814%26l%3Dedbc068b63&subject=Sein%C3%A4kuvat

Erik Nilsson

Mikä ihmeen selain tuo on? Joka muuttaa lähes kaikki merkit %-koodeiksi?

Erik Nilsson

Kahtotaan, jos edes viitsin yhden romaanin lukea tämän tietokoneen näytön kautta... Tuskinpa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tiekoneenn näytöltä lukeminen ei missään suhteessa vastaa esim. Galaxy Tabilla lukemista.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Tietokoneen näytöltä lukemista ei todella voi verrata lukulaitteeseen. Ja kun on puhuttu siitä, että näytöt ovat huonoja silmille, niin se ei lukulaitteiden kohdalla pidä paikkaansa. Niiden näyttöjen valaistus on silmälle hyvin miellyttävä ja turvallinenkin (vrt. tietokoneen näytöt).

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Myös lukuasento on täysin erilainen. Ekirjoilla asento sama kuin paperisilla, selaus vielä yksinkertaiisempaa.

Käyttäjän arihakkarainen kuva
Ari Hakkarainen

Onkohan niin, että tyypillinen e-kirjojen vastustaja ei ole edes kokeillut lukea kirjaa hyvän lukulaitteen tai tabletin näytöltä? Oma lähes totaalinen siirtyminen e-kirjoihin kävi muuton yhteydessä. Pakkasin jälleen kerran kirjat kirjahyllyistä kymmeniin kuljetuslaatikoihin. Uudessa asunnossa en purkanutkaan kertomakirjallisuuden teoksia laatikoistaan lainkaan, vaan jätin niitä varten varatut hyllyt tyhjiksi. Kirjat ovat edelleen laatikoissaan. Yhtään kirjaa ei ole tarvinnut laatikoista hakea. Kun haluan lukemista, tilaan sitä suoraan lukunurkkaan e-kirjan muodossa. Muutosta on 7 kuukautta.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Miksi tyypillisin oletus on se, ettei olisi kokeillut e-kirjaa? Tämähän vaikuttaa siltä, että e-kirjasta olisi ehdottoman pakko pitää.
Kuten sanottua, olen kokeillut useitakin lukulaitteita (jotta osaisin niitä myydä). Ei toimi minulle. Tietokirjojen kohdalla pidän e-kirjaa ihan ok-ratkaisuna, kaunokirjallisuuden kohdalla en lainkaan. Ja puhun siis vain omasta mielipiteestäni ja kokemusestani. Joku toinen voi kokea toisin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kokeilu ja käyttö ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi erot eri platformeissa ovat suuret. Lisäksi kaunokirjallisuus toimii paremmin kuin muut, siis käytössä, ei vain kokeiltuna.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Vaan missä kulkee käytön ja kokeilun raja? Jos olen lukenut artikkeleita eri laitteilla, niin olenko käyttänyt vai kokeillut?

Miksi e-kirjasta on pakko pitää?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn
Käyttäjän tyy kuva
Timo Ylhäinen

Paperikirja pysyy vielä jonkin aikaa, ehkä kymmeniäkin vuosia. Mutta ennen pitkää se on vääjäämättä tuomittu katoaamaan historian roskakoriin.

Kalevi Lystimäki

Elokuva on tietysti hyvä mutta vaatii tuotantoon valtavan koneiston. Kirja on yksilöllistä Ilmaisua ja niitä tapoja on monia. Otan esimerkin.

Junnu Vainio käveli pellon laitaa ja teki siitä klassikkokappaleen. Taiteilija voi maalata taulun ja kirjailija kuvata sen sanallisesti. E-kirjailija voi tehdä sen myös omalla monipuolisella tavallaan.
Kysymys on viestinnästä.
Perisuomalainen sanaton viestintä on kuitenkin se laji joka on kärsinyt nykypäivinä kaikista eniten runsaasta koulutuksesta. Pienelle osalle niuorista se on vieläkin luontaisin tapa viestiä - erityisesti muusikkopojille. Jatkuva sanallisen. kirjallisen ja kuvallisen viestinnän tulva ahdistaa ja kaverit saavat huonoja numeroita koulussa. Heidän vahvuutensa ovat 3-sanaiset lauseet.

Me kuluttajat myös suuntaudumme kukin tavallamme ja löydämme sitten sen oikea välineen.
Näiden vertailu ei ole oikein yhteismitallista, jokainen erikoistuu omalle alalleen.
Itse olen harrastanut monikanavavastaanottoa. Luin hesaria, kuuntelin radiota, seurasin tv-filmiä näytteenottoperiaatteella (20% ajasta kertoo 80% asiasta) ja join samalla kahvia. Valinnan varaa oli, hetkellinen keskittyminen aina kiintoisimpaan mediaan. Välillä saattoi pistää vaikka tanssiksi!

Nykyään radio jo häiritsee jos seuraa tv:tä taustalla. Työmuistia kun ei voi uusia.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Nyt luulen pääseväni ajatuksesi ytimeen (minäkö hidas?). Erotat e-kirjan ja kirjan toisistaan täysin erilaisina asioina? Et ehkä ajattele e-kirjaa kirjan korvaavana, vaan kokonaan uutena taidemuotona. Ihan kuten musiikkikappale "Täällä Pohjantähden alla" ei korvaa Linnan teosta "Täällä Pohjantähden alla". Ne ovat tavallaan toisiaan täydentäviäkin?

Tässä mielessä voin kyllä yhtyä ajatukseesi. E-kirja ei vaan ehkä ole minulle sopiva taidemuoto, josta pitäisin, vaikka kirjallisuudenystävä olenkin.

Kalevi Lystimäki

Varsinkin kun ne kirjallisuuden tulevat e-kirjanobelistit vielä eivät ole tulleet esille. E-kirja taidemuotona
on vasta kehityksensä alussa. Se jäljittelee vielä romaaneja kun muuta ei vielä osata. Kun sieltä tulee huipputuote ulos, tulet olemaan täysin myyty! Musiikista löytyy vastaava parivaljakko; akustinen kitara ja sähkökitara!

Kun meillä oli mustavalkoisen tv:n aika, myytiin kirkkaita lasituotteita - niissä ihmiset näkivät valon leikin ja puhtaat muodot. Sille ollaan nyt täysin sokeita.
Sillä tulimme väriTV:n aikaan, värit valtasivat lasimaun- ja myynnin. Välineet vaikuttavat siten mieltymyksiimme ja makuumme. Elämme muutosten aikaa. Muutosvastarintaa on ja se syntyy vain aitojen uudistusten tapahtuessa.

Kalevi

Käyttäjän Hermiitti kuva
Kimmo Hoikkala

Pitää ottaa huomioon, että seuraava sukupolvi meikäläisestä siis alle kymppikerholaiset tottuvat lukemaan näytöltä ihan eri lailla tekstiä kuin vanhemmat sukupolvet.

Kuoleeko paperikirja? Tuskin pitkään aikaan, mutta voi olla, että maailman hektisyys saa yhä harvemmat nuorison edustajat lukemaan kirjallisuuden klassikoita kokonaan.

Kirja on jotain jota voi koskettaa siten ettei näyttö mene likaiseksi ja siinäkö lienee paperikirjan mahdollisuus.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kindlen tapaisgen laitteiden käyttö EI ole "näytöltä lukemista" missään suhteessa. Tuon ymmärtää vssta kun on lukenut laitteella muutamia kirjoja.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Jospa lakattaisiin saivartelemasta turhaan. Tietokoneessa, puhelimessa, televisiossa ja myös lukulaitteessa on näyttö. Kaikissa omanlaisensa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ei lainkaan saivartelua. Asento ja selaaminen täysin erilaisia. Näytöltä lukeminen on fysiologisesti kuormittavaa ja jopa vammauttavaa ja tuottaa ongelmia kaksoisteholasien käyttäjille. Ekirjaa luetaan ihan kuin kirjaa, mutta kuormitus on lievästi pienempi kirjan.

Käyttäjän Hermiitti kuva
Kimmo Hoikkala

Juu, en ole aivan perillä nykyisistä tekniikoista. Lähinnä mielikuvissani näen iPadin tai mikä se nyt on?

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Kimmo Hoikkala:

Ipadi tai Galaxy tabi eroavat tekniikaltaan oleellisesti siitä 'oikeasta' e-kirjalulukaitteesta, kuten esim. Amazonin kindle. Kindlessä on e-ink näyttö, joka ei peilaa ja jonka lukeminen on luonnollista, samanlaista kuin paperilta lukeminen. Ipadin ym. tablettien lukeminen on paljon rasittavampaa, sillä niiden näytöt ovat vastaavanlaisia kuin tietokoneidenkin. E-ink-näytöissä kuitenkin toistaiseksi on vain harmaasävyjä ja sen nopeus ei riitä esim. videoihin tai animaatioihin. Kirjan lukemiseen se siis sopii mainiosti.

Itse ostan aidon e-kirjan lukulaitteen sitten kun siihen saa tilattua paikallislehteni Turun sanomat. TS ei toistaiseksi ole ollut kiinnostunut tällaisesta digitaalisesta jakelusta, vaikka heillä flash-lehti onkin. Toistaiseksi täytyy vain seurata markkinoita.

Käyttäjän jarmokanerva kuva
Jarmo Kanerva

Ideana voisi siihen Kindleen tms. laittaa päälle pokkarikuoret ja upottaa se pokkarinomaiseksi käsinkosketeltavaksi. Auttaisi pahimpiin vierotusoireisiin. Tekniikasta viis kunhan ne fontit näkyy.

Itse olen ahminut valtavasti laadukasta kirjallisuutta pääasiassa mp3-muodossa äänikirjoina. Itselleni ainakin se on paras ja laajin formaatti. Äänikirjan etuna on mm. mahdollisuus kuunnella kun tekee muita töitä, matkustaessa, odotellessa, kädet vapaa-toiminne, niskan säryttömyys, parhaiden lukijoidan artikulaatio ja myös äänillä luotu tunnelma. Äänen voimakkuutta (vrt.fonttikokoa) on helppo muuttaa. Hyvä lukulaite on kaiuttimella ja akulla varustettu, kuten kännykkä. Olisi hienoa ja jopa ekologista jos kirjasta voisi lainata kirjat suoraan kompressoituina bitteinä (mp3 tms) , eikä audio-Cd-formaatissa. Loistavaa englanninkielentaitoa ylläpitää myös mahdollisuus kuunnella englanniksi tuotanto - tosin monet kirjat saa paremmin englanniksi tai edes tolkulliseen hintaan. Olen yrittänyt myös ruotsia ja saksaa huonoin tuloksin.

Tutuksi on tullut Seuraavien tuotanto . M. Waltarin, Paolo Coelhon, Dan Brownin, Isokallion, P. Cornwellin, Conn Igguleden, Gogolin, A Gupta, Kari Hotakainen, Verikko Huovinen, Matti Joensuu, Anna Jahnson, F. Kafka, katz Daniel, Knalli ja sateenvarjot, McCall Smith Alexander, Sinikka Nopola, Juha Numminen, Leena lehtolainen, Mankell Henning, Reijo Mäki, Arto Paasilinna, Eppu Nuotio, Sofi Oksanen, Poe Edgar, Tauno Satomaa, G. Simenon, Jarkko Sipilä, Taavi Soininvaara, Daniel Steel, Tommy Tabermann, James Taylos, Jari Tervo, Antti Tuuri jne.

Päätteeltä tulee luettua tuhansia sivuja ammattitietoa ja 'kirjastoja', eikä niitä ole kirjana muutenkaan enää. Paras formaatti on ollut pdf talletukseen tai help-fileenä tai html-tiedostoina. Paperiversion yli menee hakumahdollisuudet, hyperlinkit esimerkkeihin ja koodin ja piirustusten kopiointimahdollisuus, keskustelupalstat ja interaktiivisuus. Bittiversio myös päivittyy. Nettikirjallisuus ja yhteinen tietoisuus on oikeastaan jo merkittävää kulttuurievoluutiolle.

Aikakaus- ym. lehdet tulee luettua pääasiassa isoilta näytöltä. Tosin Helsingin Pravda on jäänyt usein väliin kun se on sitä samaa pakkotoistoa eräiden ideologioiden hyvyydestä. Uusi Suomi on paras lehti !

***

Absoluuttinen totuus ja kirjatieto muuttuu ajassa, paikassa, kulttuurissa, katsontakannassa ja auktoriteettien ja päättäjien vaikutuksesta ja joskus sattumalta. Suomen kansallisfilosofin Matti Nykäsen sanoin "Tänään on näin ja huomenna voi olla ihan eri tavalla". Koska muuten Matti Nykänen saa filosofian kunniatohtorin tittelin suuresta vaikutuksestaan Suomen filosofiaan ? Vähemmästäkin on palkittu julkkiksia.

Käyttäjän kiravuo kuva
Timo Kiravuo

Ryhdyin pari vuotta sitten lueskelemaan kirjoja (Baenin ilmaisjakelusta) kokeeksi miniläppärillä ja kännykällä. Nyt yli kymmenen kirjaa myöhemmin voin todeta homman toimivan riittävän hyvin. Varsinainen lukulaite on tietenkin vielä parempi, mutta jo miniläppäri riittää proof-of-concept -tasolle. Kännykän näyttö on vähän liian pieni mukavaan lukemiseen, mutta aina mukana kulkevana sitäkin on tullut käytettyä. Mitään mystistä tunnelmaeroa en ole havainnut, minulle paperin rapina ja sellun tuoksu eivät ole olennainen osa lukukokemusta, vain itse kertomuksella on merkitys.

Toki paperikirja on mukavampi, mutta ero ei ole niin suuri että sillä olisi väliä. Ja kun ottaa huomioon että kirjahyllyissä on kiinni useammalla tuhannella eurolla pelkkää lattiapinta-alaa, uskon siirtyväni vähitellen e-kirjoihin. Parin vuoden kuluttua saatan kantaa kirjahyllyni sisällön skannauspalveluun; selkä pois ja arkit skanneriin.

Luddiittien mussutuksella ei ole merkitystä, paperikirjan eduista intoilevat eivät lue kirjojaan öljylampun lempeässä valossa eivätkä tee muistiinpanojaan käsin terotetulla hanhensulalla. Aina kun uutta teknologiaa on tullut, on kiristelty hampaita ja revitty ihokkaita ja hetken kuluttua otettu automobiili ja kirjoituskone käyttöön ja oltu tyytyväisiä.

Suomessa tulee vielä menemään muutama vuosi e-kirjamarkkinoiden syntyyn. Nykyisten kirjakauppojen kömpelöt DRM-järjestelmät ovat toistaiseksi este ostamiselle, samoin kuin e-kirjojen hinnoittelu paperikirjan tasolle. Tämä tulee muuttumaan, kannattaa seurata Amazonia ja Applea ja katsoa mitä tapahtuu.

E-kirjat tulevat siis yleistymään varmasti. Tärkein syy on saatavuus. Paperikirjoja on saatavilla vain rajoitetusti, jos painos on loppu, kirjaa ei saa ellei käy tuuri. Ja hankintapäätöksestä kirjan saamiseen käsiinsä menee aika. E-kirjakauppa voi pitää maailman kaikki koskaan julkaistut kirjat myynnissä ja asiakas saa kirjan luettavakseen sekunneissa. Kun standardit kehittyvät, asiakas voi lukea samaa kirjaa eri laitteilla ja kirjanmerkit synkronoituvat automaattisesti. Bussissa voi napata pari sivua kännykällä ja kotona jatkaa taas paremmalla lukulaitteella.

Toimiala tulee muuttumaan, kustantaminen saattaa menettää merkityksensä konseptina, mutta jokin vastaava laadunvalvontafunktio tulee syntymään. Halukkaista kirjoittajistahan ei ole pulaa ja kustannustoimittajat saattavat siirtyä freelancereiksi. Kun logistiikka ei maksa käytännössä mitäään, kirjailija voi myydä kirjojaan eurolla ja tienata enemmän kuin nykyisessä järjestelmässä. Kirjakaupat siirtyvät verkkoon ja kirjapainoilla tulee menemään huonosti. Painettuja kirjoja annetaan lahjaksi kun joku täyttää 50 vuotta. Shkösanoma oli sata vuotta sitten elintärkeä osa yhteiskunnan infrastruktuuria, nyt korusähke on enää kuriositeetti.

Käyttäjän morre kuva
Hanna Matilainen

Melko karmeaa tulevaisuuden kuvaa maalailet (minun makuuni siis).
Itse toivon, että e-kirja ei syrjäytä paperikirjaa, vaan on sen rinnalla tasaveroisena vaihtoehtona kuten äänikirja. Tai kuten Kalevin aiemmin laittama esimerkki akustisesta kitarasta ja sähkökitarasta.

M N

Yksi ihan mahdottoman hyvä puoli e-kirjan lukulaitteessa:

Kun nukahtaa kesken, ei sivu katoa. (Tällä ei ole sidosta luettavan materiaalin mielenkiintoisuuteen, vaan siihen että iltayöstä on väsymys ja sitä seuraa tahatonkin uinahtaminen). Lattiallekin on pudonnut muutaman kerran, lukulaite nimittäin, eikä ole siitä ottanut itseensä ollen suojakuoriin pakattu.

Virtakin sammuu lukulaitteesta yhtä automaattisesti kuin lukijasta. Kun molemmat ovat taas täysissä voimissaan, jatkuu lukeminen siitä mihin jäi. Perinteiset kirjat tuppaavat saamaan sivuhepulin, kun ote kirpoaa.